Mitä tarkoitetaan käsitteellä "ARMO" Uudessa Testamentissa?
Sana "ARMO" herättää varmaan lukijoiden mielissä monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Monen mielestä armo on puolueellista, sillä jos joku saa armon, niin heidän mielestä myös kaikkien muidenkin pitäisi se saada. Usein heidän mielestä armon antaminen on väärin siksi, että jokaisen ihmisen pitäisi itse ansaita oma paikkansa yhteiskunnassa ja saada palkka omien tekojensa perusteella. Mielestäni asiaa ei kuitenkaan voida pelkistää tuolla tavoin ilman, että armo käsitteenä menettäisi sille kuuluvan merkityksensä.
Ensinnäkin me jokainen olemme jo syntyessämme erilaisessa lähtökohdassa tulevaisuuttamme ajatellen. Meistä toiset syntyvät vammaisina, toiset köyhiin ja kurjiin elinolosuhteisiin, toiset takaperoisten pakanauskontojen orjiksi, toiset ateismin kahleisiin jne. Lähtökohtamme elämässä ovat siis erilaiset, samoin mahdollisuutemme saavuttaa tasavertainen asema muihin ihmisiin nähden, riippumatta siitä, miten kovin ahkeroimme tai opiskelemme, jos meillä on edes sellaisiin mahdollisuuksia, sillä alikehittyneiden maiden slummeissa niitä ei ole.
On helppoa olla armollinen eli anteeksiantavainen omalle rakkaalle pikkulapselleen, joka tekee erehdyksessä esim. sellaisen pienen rikkeen, että pudottaa maljakon lattialle. Mutta jospa rikkoutunut maljakko onkin antiikkia ja sen arvo suunnaton ja jos pienokaisemme sattuukin olemaan se vähiten rakastamamme lapsi katraastamme, niin silloin saattaa unohtua Suomen lain säädös, joka kieltää lasten fyysisen kurittamisen.
Meille useimmille (fariseuksia lukuun ottamatta) on helpompaa antaa itsellemme anteeksi rikkeemme ja pahat tekomme, kuin muille heidän rikkeensä ja miten vaikeaa onkaan antaa anteeksi silloin, kun joku on onnistunut meidät nolaamaan muitten silmissä, etenkin jos hän teki sen tarkoituksella haavoittaa tai vahingoittaa meitä. Voi, voi, voi! Mulle sellainen oli aiemmin täysin mahdotonta, vaan eipä ole enää :)
...
Jo pois nukkunut äitini oli vanhoillislestadiolainen ja osasi antaa aidosti anteeksi ainakin seuraavassa tilanteessa: Hän oli tuossa vaiheessa yksinhuoltaja ja oli hankkinut suurella velkarahalla nailonsukkien silmänpoimimiskoneen 1950-luvulla. Noin 4-vuotias pikkuveljeni Klaus oli löytänyt jostakin vasaran ja koska hän oli kiinnostunut tietämään, että mistä se outo ääni tuon koneen sisällä oikein syntyi, niin hänpä hakkasi vasaralla koneen rikki! Kun äitini tuli huoneeseen ja tapasi Klaussen vasara kädessä romuksi menneen kojeen luota, niin hän ymmärsi, että tämä oli tehnyt sen uteliaisuudesta ja lainkaan ymmärtämättä, että siitä koituisi suuri taloudellinen vahinko. Äiti torui veljeä sanoen: "Voi sinua enkelini, sä teit suuren vahingon, mutta koska teit sen ymmärtämättömyydessäsi, niin annan sen sulle anteeksi, enkä kurita sua sen vuoksi. Älä kuitenkaan enää riko mitään kojeita vasaralla, äläkä muutenkaan, kultaseni!"
...
Me ihmiset olemme täällä maan päällä Kaikkivaltiaan J-lan jatkuvan tarkkailun alaisina ja meitä testataan monella eri tavalla jo ihan varhaislapsuudestamme alkaen. Koska lähtökohtamme elämässä ja sitä seuraavat elinolosuhteemme ovat erilaiset, niin ovat myös testausmenetelmät ja -tavat erilaiset. Aikuistuttuamme J-lalla on oikeus vaatia meiltä paljon enemmän oikeamielisyyttä ja kuuliaisuutta äänelleen ja tahdolleen (minkä Hän on ilmoittanut meille selkeimmin Raamatun Uudessa Testamentissa) kuin lapsina ollessamme.
Harvat meistä aikuistuttuaan oppivat tuntemaan omaa raadollisuuttaan yhtä hyvin kuin apostoli Paavali huudahtaessaan "Minussa, se on minun lihassani, ei asu mitään hyvää! Tahto minulla on hyvää tehdä, mutta voimaa minulla ei ole sen tekemiseen. Sitä hyvää, mitä tahdon, minä en tee, mutta sitä pahaa mitä en tahdo, minä teen." - Apostoli Paavali oli tuossa elämänsä vaiheessa saanut oppia erittäin suuren viisauden, nimittäin sen, että esivanhempiemme syntiinlankeemuksen vuoksi jo muinaisessa Paratiisissa, olemme me heidän jälkeläisensä saaneet heiltä lihan ja veren perintönä "perisynnin" eli taipumuksen tehdä pahaa. Tuo taipumus on paljon voimakkaampi kuin tahtomme tehdä hyvää!
Me emme koskaan kykene oman tahdon voimalla pääsemään tuon perisynnin otteesta irti, vaan ilman ulkopuoleltamme taivaasta tulevaa apua tulisimme aina olemaan perisyntimme orjia ja täysin kelvottomia aidon, pyyteettömän hyvän tekemiseen ja taivaan kirkkauteen pääsemiseen! Jollei Isä J-la olisi rakkaassa Pojassaan Yeshua HaMashiach'ssa valmistanut meille JOKAISELLE täydellistä mahdollisuutta vapautua tuon perisyntimme ja sen seurauksena syntyneiden tekosyntiemme kahleista, niin me koko konkkaronkka olisimme täysin kypsiä heitettäviksi helvettiin! Mutta armosta rikas Isä J-la päätti tehdä sen puolestamme, mikä oli meille itsellemme täysin mahdotonta. Hän lähetti Poikansa syntymään ihmiseksi maan päälle ja tuli Pyhän Henkensä kautta asumaan Häneen. Hän kantoi Pojassaan koko maailman synnin Golgatan ristille ja pyyhki pois sen Kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan. Sen Hän otti pois meidän tieltämme ja naulitsi sen ristiin!
Tuosta johtuen on UT:ssa kirjoitettu:
2.Korinttolaiskirje:
5:19 Sillä Jumala oli Messiaassa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
Mitä sitten J-lan "ARMO" minulle merkitsee?
Se merkitsee sitä, että minulla on ollut "sijainen" kärsimässä ja kuolemassa Golgatan ristillä ja saan jatkuvasti elää Isä J-lan armahtamana tuon sijaisen, Yeshuan omassa lihanruumiissaan tekemän täydellisen sovitustyön perusteella, ilman pelkoa joutua eroon J-lasta! Se on todella valtava uutinen! Tästä syystä olen onnellinen ja kiitollinen Isä J-lalle ja tämän Pojalle Yeshualle ja pyrin elämään J-lalle pyhitettyä elämää saamistani lähtökohdista käsin. Olen saanut kokea uudestisyntymisen ja Pyhällä Hengellä täyttymisen jo hyvin kauan sitten. Olen myös huomannut, että Messias elää minussa ja kykenee voittamaan ne kaikki pahat taipumukset minussa, joita parhaista yrityksistänikään huolimatta en ole itse omin voimin kyennyt voittamaan. J-lan armo on tuonut elämääni sellaisen rauhan Yeshuan pyhän uhriveren kautta, joka on kaikkea ihmisymmärrystä ylempi ja saan elää jo ikuisuuselämää, joka alkoi täällä maan päällä sinä hetkenä, jolloin sain "voiman tulla J-lan lapseksi" ja synnyin uudesti, ylhäältä.
Johanneksen evankeliumi 1:12-13
"Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta."
Kerrohan ystävä, mitä J-lan "ARMO" sinulle merkitsee?
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Oma tulkintani, jonka olen keksinyt vasta äskettäin.
Armo on sitä, että oli hetki mikä hyvänsä ja vaikka kuinka paljon syntiä elämässä tehtynä, voit antautua Jumalalle/universumille ja vapautua kaikesta taakastasi. Täytyy vain avata sydämensä ja kaikki synnit huuhtoutuvat pois ja ihminen avaa sydämensä maailmalle sellaisena kuin se on. Ihminen elää pyhässä hetkessä. Tällöin ihminen luopuu myös itsekkäästä elämän taistelustaan (valta, maine, mielihalut, riippuvuudet, pelot) ja vapautuu kärsimyksestä.
No, joh, Leif.
Sanotaanko, että minulle ei-kristittynä on valjennut tuo "Jeesus antaa synnit anteeksi" omalla tavallani. Siinä, missä kristityt tulkitsevat tämän siten, että tarvitsevat Jeesuksen tekemään syntien puhdistamisen heille, minä tulkitsen, että Jeesus oli oivaltanut Jumalan ja totuuden ja kertoi ihmisille ilosanoman, että synneistä voi vapautua. Eli Jeesus oli ikään kuin sanansaattaja. Siinä mielessä Jeesus vapautti ihmiskunnan synneistä, että oivalsi todellisuuden ja kertoi siitä. Vähän samalla tavalla kuin Siddharta Gautama eli Buddha.
Näin tämä minulle tällä hetkellä avautuu. Ja kyllä tämä lohduttaa ja vieläpä kaiken lisäksi vetoaa järkeenikin. Loistava yhdistelmä. Minä otan Jeesuksen ilosanoman onnellisena vastaan tässä muodossa.
Vaikka kuulun itsekin ev.lut kirkkoon, niin minun on hyvin vaikea ymmärtää yleensäkään minkään uskonnon retoriikkaa, tai sanotaanko logiikkaa.
Miten voi uskoa Jumalaan, joka tarvitsee oman luomistyönsä hyväksymiseen veriuhrin? Vieläpä oman itsensä rankaisemisen. Eikö Jeesus olekin jumalallinen olento? Näinhän jossain piispainkokouksessa päätettiin muutama vuosisata kyseisen herrasmiehen kuoleman jälkeen.
Kirkot ovat yleensä hyvin kauniita rakennuksia. Itse pidän kirkonmenoista - kauniista musiikista ja rauhasta. Mutta, että uskonnot... huh, huh. Eikö niistä vieläkään ole päästy eroon?
Jos itse olisin Jumala, niin kyllä minua hävettäisi jatkuva pokkuroiminen ja mölinä. Miksi kaikkeuden subjekti tarvitsisi itselleen palvontamenoja?
Lainaus AAPELI SAARISALOLTA (Raamatun sanakirja :otsikkolla ”armo”)):
”Paavali löysi ansaitsemattoman armon tien.
Ei ollut olemassa mitään ihmisvanhurskautta, oli vain Jumalan aiheuttama vanhurskaus.
Ei ollut mitään aktiivista, tekojen vanhurskautta, oli vain passiivinen, uskon eli armon vanhurskaus.
Armo on kaiken ansion vastakohta, Jumalan Kristuksessa osoittaman rajattoman rakkauden vapautustuomio syntiselle lausuttuna.”
----
Uskonpuhdistajamme Lutherin kolme usein toistettua kohtaa:
1)Kristitty on samalla kertaa vanhurskas ja syntinen.
2)Uskoessasi olet vanhurskas
3)Hänen vanhurskautensa on sinun ja syntisi on hänen.
Njhaahas, yksi juutalaisten salakäännyttäjä lisää...
Nuo jotka eivät lakia tunne, luulivat voivansa sortaa pyhää kansaa.
Härkönen
Armoistuin on asetettu jo lainarkin päälle, eikä siellä istu Jeesus vaan Jumala. " Siinä minä ilmestyn sinulle, Armoistuimella " sanotaan Mooseksen kirjassa.
Se mitä maailma tarvitsee on Daavidin armot, syyllisiä me olemme juutalaisten edessä.
Evankeliumin juutalaisherja ja tappokäskyt pitäisi poistaa.
Poista paha keskuudestasi.
Miksi ei saa kirjoittaa Jumala vaan käyttää ilmaisua J-la?

Kommentoi 17 kommenttia